Kaupan alalta asfalttitöihin – kassajäsenyys tuntui omalta vaihtoehdolta

Aiheet

• Työnhaku

Kausi- ja urakkatyötä tekevä Ville Valtonen on tyytyväinen päätöksestään turvata ansionsa ja siirtyä YTK-kassan jäseneksi. Soviteltu päiväraha oli asia, josta hän ei ennen kassaan liittymistä ollut koskaan kuullutkaan.

Ville Valtosen työpaikka on kaikkien tiellä, oikeasti tiellä. Asfalttityömaiden liikenteenohjaajana työskentelevä Valtonen halusi vaihtelua kaupan alan töihin ja hakeutui tieurakoita tekevän työnantajan palvelukseen neljä vuotta sitten.

Huhtikuussa, kun lumet sulavat, urakat alkavat. Niitä tehdään sitten maan jäätymiseen ja lumen tuloon saakka, joskus joulukuulle asti. Rannikkoseudulla meri pidentää työmaakautta.

– Työpäivät ovat pitkiä, keskimäärin 9 – 10 tuntia. Kuumina kesäpäivinä asfaltin jäähtyminen ottaa aikaa eikä sitä pysty nopeuttamaan vaikka muut työt saataisiinkin tehtyä nopeammin, Valtonen kertoo.

Valtosen tehtäviin kuuluu tietyömaan ohittavan letkan edessä ajavan saattoauton kuljettaminen, työmaa-alueen merkitseminen sekä liikenteenohjaus maanteillä ja risteyksissä.

Liikenteenohjaajan työn vaativuus yllätti aikanaan ensikertalaisen. Se, että autot liikkuvat turvallisesti, jouhevasti ja oikeassa järjestyksessä, vaatii tietynlaista tarkkuutta ja logiikkaa. Valtonen on oppinut, saanut lisää vastuuta ja kiitosta työstään. Paikka porukassa on omalla osaamisella lunastettu.

– Kun kausi loppuu, osa työntekijöistä lähtee reissaamaan, osa tekee jotain muuta. Minä olen lepäillyt ja käynyt matkoilla, mutta tehnyt myös pätkähommia ruokakaupassa ja jakeluautoa ajaen.

Työelämän turvaa ja varmuutta

Asfalttihommat aloittaessaan Valtonen pohti kausi- ja urakkatyön mukaan tuomaa palkkaepävarmuutta. Toiset suosittelivat turvaksi oman alan liittoa, mutta erityisesti Valtonen kiinnostui suosituksesta, joka koski YTK:ta.

Kassan 115 euron (2022) kiinteä vuosimaksu ja 22 euron (2022) yhdistysjäsenyys etuineen houkuttelivat, kuulostivat melkein liian hyvältä ollakseen totta. Hintaero aiempaan liiton ja kassan jäsennyyteen oli hurja.

– Ihminen on jännä: hyvää diiliä pitää aina ensin epäillä. Tätä päätöstä ei kyllä ole tarvinnut katua, Valtonen naurahtaa.

Kaikkiin kysymyksiin on aina vastattu ystävällisesti ja viivyttelemättä ja se, jos mikä, on epävarmassa ja epämukavassa tilanteessa enemmän kuin tärkeää.

Puolitoista vuotta sitten Valtonen loukkasi polvensa rakkaan harrastuksensa, pesäpallon, parissa. Päivystyksestä saamaansa sairauslomalappua työnantajalle keppien kanssa viedessään sihteeri kysyi Valtoselta, miksei hän mennyt vamman kanssa yksityiselle lääkäriasemalle. YTK:n täysjäsenen etuihin kuuluva vapaa-ajan tapaturmavakuutus sen hänelle kyllä korvaisi.

Valtonen oli hämmästynyt. Hän ei ollut tietoinen YTK:n eduista ja oli kiitollinen sihteerin huomiosta.

– En tiennyt eduista mitään! Otin täysjäsenyyden, kun hinta oli niin edullinen asiaa sen enempää tutkimatta, Valtonen sanoo.

Polvivamma korjattiin Pohjola-sairaalassa kuntouttamalla, leikkaamaan ei onneksi jouduttu. Valtonen kehuu samaansa palvelua paitsi sairaalassa, myös YTK:lla.

– Kaikki sujui todella helposti ja kätevästi. Sittemmin olen netissä tutustunut YTK:n muihinkin etuihin, vaikka vielä ei kaikille niille ole omalla kohdalla ollut tarvetta.

Soviteltu päiväraha oli toinen asia, josta Valtonen ei etukäteen tiennyt mitään. Hän oli aiemmin ollut vain vakitöissä, eikä tarvetta sellaiselle ollut ennen tullut. Kauden loppua kohti tietyömaaurakoiden määrä kuitenkin vähenee ja kaiken kallistuttua on rahatilanne ollut välillä huono.

YTK:n asiakaspalvelu on Valtosen mukaan helposti lähestyttävä ja reilu, apua kaikkiin ongelmiin on saanut. Talvikauden palkattoman ajan mahdollisuuksista on kerrottu avoimesti ja ihmislähtöisesti. Myös alkuvuonna maksuun tulevan jäsenmaksun suorittamisessa on joustettu.

– Kaikkiin kysymyksiin on aina vastattu ystävällisesti ja viivyttelemättä ja se, jos mikä, on epävarmassa ja epämukavassa tilanteessa enemmän kuin tärkeää, Valtonen summaa.

Malttia ja ymmärrystä teillä liikkuville

Kausityö on valinta. Hyvällä kelillä ulkotyö on parasta, mitä autoista tykkäävä Valtonen voi ajatella. Paahtavan kuumat päivät ovat uuvuttavia ja raskaitakin, sadekelit asia erikseen.

Valtonen ei pidä työtään erityisen vaarallisena, mutta toivoo autoilijoilta ajatusta ja ymmärrystä. Tietyömailla työskentelee ihmisiä. Kenelläkään ei saa olla niin kiire, että aiheuttaa vaaraa työtään tekeville.

– Välillä kyllä pelottaa. Mitään pahempaa ei onneksi ole sattunut, tilanteista on toistaiseksi selvitty vähällä, ja kun kokemusta karttuu, osaa itsekin olla tarkempi, Valtonen sanoo.

Musiikinkuuntelu ja nappikuulokkeiden käyttö työmaalla on kielletty. Hälytysajoneuvot pitää kuulla ja ympäristöä pystyä havainnoimaan kaikilla aisteilla.

Kun työmaan ohittavaa letkaa johtaa saattoauto, nopeus pysyy säädetyssä 30 km/h ja asfaltintekijät kiittävät. Silloin, kun saattoautoa ei ole, nopeusrajoitukset helposti unohtuvat.

– Päivät pitkät kun työskentelee liikenteen seassa, koneisiin, autoihin ja ohittajiin tottuu, eikä ehkä tajuakaan sitten varoa, jos joku tulee miljoonaa takaa päin. Hidastakaa ajoissa. Sen jos jokainen autoilija työmaakauden alkaessa taas muistaisi, Valtonen toivoo.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran IS.fi:ssä 16.5.2022