Pariskunta aamiaiselle - kuvituskuva

Oletko naimisissa, avoliitossa vai asutko yksin? Lue, miten se vaikuttaa työttömyysetuuteesi

Työttömyysetuudet ovat yksilökohtaisia. On kuitenkin muutamia tilanteita, jolloin parisuhde voi vaikuttaa päivärahan ja työmarkkinatuen maksamiseen.

”Lähtökohtaisesti sillä ei ole mitään väliä, minkälaisia ihmissuhteita työttömällä on. Ansiosidonnainen päiväraha on yksilökohtainen, kuten muutkin työttömyysetuudet”, tiivistää YTK:n erityisasiantuntija Petja Eklund.
​​​​​​​
Esimerkiksi puolison tuloilla ei siis ole mitään vaikutusta työttömän saamiin etuuksiin.

Mutta… kuten niin usein: tässäkin tapauksessa on löydettävissä muutamia tilanteita, jolloin työttömän parisuhde voi kuitenkin vaikuttaa päivärahan maksamiseen. Nämä koskevat kotihoidon tukea sekä tilannetta, jossa työttömäksi joutunut on työskennellyt puolisonsa yrityksessä.

Kotihoidon tuki on perhekohtainen tuki, minkä takia myös puolisolle maksettava kotihoidon tuki saatetaan vähentää työttömän etuudesta. Näin tapahtuu silloin, jos kotihoidon tukea saava puoliso ei kokoaikaisesti hoida lasta itse kotona ja ole sen takia pois työmarkkinoilta.

”Tässä raja on suhteellisen alhaalla. Eli jos puolisolla on pientäkin yritystoimintaa tai osa-aikatöitä, kotihoidon tuki vähennetään työttömän etuudesta, koska tulkitaan ettei puoliso ole kotona hoitamassa lasta”, Eklund huomauttaa ja myöntää, että tämä aiheuttaa joskus hämmennystä.

”Ymmärrettävästi se voi äkkiseltään tuntua omituiselta, että puolisolle maksettava tuki vähennetään omasta etuudesta.”

Miten omat sosiaalietuudet vaikuttavat ansiopäivärahaan? Lue täältä.

Yrittäjän perheenjäsenellä pidempi työssäoloehto

Toinen tilanne, jossa parisuhteella voi olla vaikutusta päivärahan maksamiseen, liittyy siihen, että työttömäksi joutunut on työskennellyt puolisonsa yrityksessä. Tällaisessa tapauksessa työttömäksi joutuvan työssäoloehto ansiopäivärahan saamiksesi on selvästi pidempi (52 viikkoa) kuin työntekijöillä, jotka eivät ole yrittäjän perheenjäseniä (26 viikkoa).

”Tämä perustuu sellaiseen vanhakantaiseen ajatukseen, että läheistä suhdetta yrittäjään voitaisiin hyödyntää yritystoiminnan riskien minimoimisessa ja etuuden hyväksikäyttämisessä”, Petja Eklund sanoo, mutta korostaa, että tilanne nousee nykyään harvoin ongelmaksi.

Toisin oli vielä muutama vuosi sitten, kun puolisonsa yrityksessä työskennellyt voitiin katsoa työttömyysturvassa yrittäjäksi, vaikkei hänellä olisi ollut lainkaan omistajuutta tai määräysvaltaa yritykseen. Tämä vei usein kokonaan mahdollisuuden ansiopäivärahaan. Pahimmillaan seurauksena saattoi olla useiden kymmenien tuhansien eurojen takaisinperintöjä.

”Tämä oli laissa selkeä epäkohta, jonka muutosta YTK ajoi isosti. Laki onneksi muuttui vuonna 2019, ja nykyinen muoto on selkeä parannus, vaikka yrittäjän perheenjäsenien työssäoloehdossa onkin vielä eroa muihin verrattuna”, Eklund sanoo.

Tilanne on yhä toinen, jos työttömyysetuuden hakija omistaa puolisonsa yritystä tai hänellä on siinä määräysvaltaa. Nämä asiat huomioidaan, kun arvioidaan, onko hakija työttömyysturvassa yrittäjä vai ei.

”Tämä ei kuitenkaan usein ole ongelma. Jos henkilöllä on omistusta yrityksessä, hän usein jo itsekin mieltää itsensä yrittäjäksi tai ainakin tiedostaa mahdollisuuden, että hänet näin määritellään”, Eklund toteaa.

Kuka katsotaan puolisoksi tai perheenjäseneksi työttömyysturvalaissa? Lue täältä.

Yksin asuvaa rokotetaan rajummin pääomatuloista

Työmarkkinatuessa ei ole parisuhdetilanteen osalta juuri eroa työttömyyspäivärahoihin, koska sekin on yksilökohtainen. Erotuksena kuitenkin pääomatulot, jotka huomioidaan työmarkkinatuessa sen tarveharkintaisuuden takia.

Tässä tapauksessa vakiintuneesta parisuhteesta voi olla merkittävääkin hyötyä, sillä yksin asuvalla työttömällä työmarkkinatukea vähentävien pääomatulojen tuloraja on paljon pienempi ja leikkuri suurempi kuin avio- tai avoliitossa asuvalla.

Yksin asuvalla työttömällä työmarkkinatukea vähentävät pääomatulot, jotka ylittävät tulorajan 311e/kk. Rajan ylittävästä osasta vähennetään 75 %. Avio- tai avoliitossa olevalla työttömällä tuloraja on yli kolminkertainen (1044e) ja leikkurikin pienempi (50 %). Tämä asia voi tulla eteen esimerkiksi, jos työttömällä on vuokratuloja tai hän omistaa metsää.

”Ero voi kyllä tuntua suurelta, etenkin kun yksin asuvalla usein esimerkiksi asumismenot ovat huomattavasti suuremmat ja yhden hengen työttömän talous on aina vain yhden ihmisen varassa”, myöntää Kelan juristi Teija Hautera.

Hautera nostaa esiin myös sen, että moni työtön – ja työssäkäyväkin – voi joutua hakemaan muitakin tukia toimeentulonsa turvaamiseksi. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, missä asumiskustannukset ovat korkeita, osa saa työttömyysetuuden lisäksi asumistukea ja toimeentulotukea – ja näiden kaikkien perusta on erilainen.

Kuten todettua, työttömyysetuudet ovat yksilökohtaisia. Toimeentulotuki taas on perhekohtainen ja asumistuki ruokakuntakohtainen. Tämä on Hauteran mukaan omiaan aiheuttamaan monimutkaisuutta.

Myös Ella Sihvosen tuoreessa tutkimuksessa (2021) todetaan, että etuuslainsäädännössä on käytössä monenlaisia perhe- ja tulokäsitteitä, mikä heikentää etuuksien ymmärrettävyyttä. Tutkimuksen mukaan erilaisille käsitteille voi olla perusteita, koska lakien tarkoitukset ovat erilaisia, mutta käsitteistön täytyisi kuitenkin olla johdonmukainen ja yhdenvertainen.  
​​​​​​​
”Tähän on kyllä onneksi kiinnitetty huomiota ja esimerkiksi sosiaaliturvaa uudistava komitea käsittelee eri etuuksien määräytymisperusteiden selkeyttämistä. Lopulta se on kuitenkin poliittinen asia, eikä mitenkään helposti ratkaistavissa”, Hautera sanoo.

Avioliitossa on elatusvelvollisuus

Yksi Suomen laista löytyvä sinänsä mielenkiintoinen – vaikkakin harvakseltaan käytetty – pykälä on avioliiton elatusvelvollisuus, jolla voi myös olla vaikutusta työttömän tilanteeseen, ainakin periaatteessa.

Laki nimittäin sanoo, että aviopuolisot ovat velvollisia osallistumaan kykyjään vastaavalla tavalla perheen yhteiseen talouteen ja toistensa elatukseen. Elatus käsittää sekä puolisoiden yhteisen että kummankin henkilökohtaisen tarpeiden tyydyttämisen. Velvollisuuden tarkoituksena on taata kummallekin samanlainen elintaso.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos esimerkiksi aviopuolisoista toinen jää työttömäksi ja tulot putoavat merkittävästi, on toisen kustannettava tämän toimeentulon. Ruoka- ja asumismenojen lisäksi tämä tarkoittaa myös muun muassa vaate- ja kampaajakuluja sekä muita arjen menoja. Tiettävästi tähän lain pykälään ei kuitenkaan jouduta usein turvautumaan, vaan toisesta huolehditaan avioliitossa ilman tuomioistuimen päätöstäkin.