Hyppää sisältöön

Etusivu Tarvitseeko työelämässä olla rohkea? – Yli 8000 YTK:n jäsentä kertoi rohkeista valinnoistaan työelämässä

Tarvitseeko työelämässä olla rohkea? – Yli 8000 YTK:n jäsentä kertoi rohkeista valinnoistaan työelämässä

Aiheet

  • Työttömyys

Yli 8 000 YTK:n jäsentä kertoi avoimesti omista rohkeista valinnoistaan työelämässä. Moni oli vaihtanut työpaikkaa tai opiskellut kokonaan uuden ammatin. Mutta rohkeutta voi tarvita vaikka päivittäin tukkiauton ratissa. Tutkija Anniina Virtasen mukaan myös olosuhteet vaikuttavat aina mahdollisuuksiin tehdä rohkeita valintoja.

Muutos.
Se korostui YTK:n jäsenten vastauksissa, kun he kertoivat omista rohkeista valinnoistaan työelämässä. Moni koki tehneensä rohkeasti, kun vaihtoi alaa, siirtyi työpaikasta toiseen, ryhtyi yrittäjäksi tai irtisanoutui ilman tietoa tulevasta. Rohkeutta tarvittiin myös, kun muutettiin toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan.

”Valmistuin hoitoalalle, mutta se ei ollut minua varten. Niinpä alle kolmekymppisenä ajoin yhdistelmäkortin ja elämä heitti naisen tukkiauton rattiin. En olisi nuorena koskaan uskonut, mutta 15 vuotta ajaneena koen löytäneeni paikkani”, vastasi loimaalainen Mira Heikkilä YTK:n kyselyyn.

”Vaihdoin alaa 10 vuoden kirjanpitokokemuksen jälkeen ja aloitin IT-alan opinnot. Myöhemmin sanoin itseni irti, annoin vuokrakämpän pois ja muutin Englantiin. Palasin Suomeen, löysin töitä ja aloitin ylemmät amk-opinnot. Vuonna 2016 aloitin yliopiston kyberturvallisuusmaisterin opinnot, ja nyt onnellisesti täyspäiväisessä kyberturvatyössä”, kertasi puolestaan vantaalainen Tiina Virta.

Mitä aiheesta sanoo asiantuntija? Miksi konkreettiset siirtymät korostuvat vastauksissa?

”On varmasti ihan luonnollista, että ensimmäisenä mieleen tulee suuret muutokset uralla.  Arkipäivän toimintaa ja sosiaalista rohkeutta on usein hankalampi tunnistaa”, sanoo Työterveyslaitoksen tutkija Anniina Virtanen.

Virtanen muistuttaa, että rohkeudelle on useita määritelmiä, mutta yhteistä on jonkinlainen riskien ottaminen.

”On rohkeaa tehdä jotain, jonka lopputulos on epävarma. Jotain, joka tuntuu oikealta, mutta ei tiedä, onnistuuko se.”

Virtanen on tutkinut erityisesti työelämän sosiaalista rohkeutta, joka tarkoittaa toimintaa yhteisen hyvän vuoksi, esimerkiksi epäasialliseen käytökseen puuttumista. Lisäksi työelämässä rohkeus voi olla hyvinkin konkreettista ja fyysistä, kuten pelastajilla tai poliiseilla.

Rohkeutta tarvitaan tukkirekan ratissa

”Kyllä naista tukkirekan ratissa yhä katsotaan eri tavalla. Mutta täytyy vain uskaltaa luottaa omaan tekemiseen ja siihen, että hallitsen homman siinä missä muutkin”, sanoo Mira Heikkilä. KUVA: JASKA POIKONEN

Mira Heikkilälle erilaiset rohkeuden muodot ovat tuttuja. Hän on vaihtanut alaa jo kahdesti: ensin sairaanhoitajasta tukkirekan kuljettajaksi ja sittemmin alle vuodeksi töihin lounasravintolaan. Äitiyslomansa jälkeen hän aikoo taas palata tukkirekan hyttiin.
​​​​​​​
”Eniten tunnen tarvitsevani rohkeutta kuitenkin ihan tavallisena työpäivänä, jos tukkirekka jumittuu liukkaaseen mäkeen. Siinä sitä sitten on yksin pohtimassa, että kuinkahan tässä käy – tai pahimmillaan en ole edes yksin, vaan takana on pitkä letka henkilöautoja”, Heikkilä hymähtää.

Naisia alalla on hyvin vähän ja Heikkilä myöntää, että tämä luo tarvetta omanlaiseen rohkeuteen.

”Kyllä naista tukkirekan ratissa yhä katsotaan eri tavalla. Mutta täytyy vain uskaltaa luottaa omaan tekemiseen ja siihen, että hallitsen homman siinä missä muutkin.”

Ja toisaalta nimenomaan miesvaltainen ala on yksi iso syy, miksi Heikkilä tuntee olevansa metsähommissa kuin kotonaan.

”Miesten suoraviivainen ajatustapa sopii minulle. Sairaalamaailmassa tökki etenkin hierarkkisuus, mutta ei naisvaltainen yhteisökään tuntunut omalta.”

Tutkija Anniina Virtanen huomauttaakin, että rohkeutta voidaan työelämässä ajatella joko yksilön tai yhteisön näkökulmasta.

”Yksilön näkökulmasta kyse voi olla siitä, että elää oman näköistä elämää ja tekee muutoksia siihen suuntaan. Jos tuntee olevansa ihan väärässä paikassa, on luonnollisempaa vaihtaa paikkaa.

Jos taas ihminen kokee työyhteisön tärkeäksi, hänellä on enemmän motivaatiota yrittää kehittää asioita sisältä päin”, Virtanen sanoo ja muistuttaa, että lisääntynyt etätyö tuo tähän uusia sävyjä.

”Paljon on puhuttu siitä, miten etätöissä yhteisö jää helposti etäisemmäksi ja keskitytään vain omaan työhön. Tehdään ehkä yksilöllisempiä valintoja. On mielenkiintoista nähdä, mitä tutkimukset tulevat tästä kertomaan.”

Intohimon perässä kybermaailmaan

”Nautin joka päivästä! Tuntuu, että koko elämä on ollut sellaista haaveiden perässä menemistä ja ne ovat toteutuneet yksi kerrallaan”, kertoo Tiina Virta nykyisestä unelmatyöstään. KUVA: MIRKO LESKINEN

Tiina Virta on edennyt rohkeasti oman intohimonsa perässä sen jälkeen, kun se löytyi.

”Kirjanpitäjän työssäkään ei ollut mitään varsinaista vikaa, mutta se oli vaan työtä. Se oli sitä aikaa, kun tietokoneet valtasivat konttorit. Työkaverini huomautti minulle, miten osasin aina neuvoa muita niiden kanssa. Hän vinkkasi myös PC-tukihenkilöiden kurssista Liikemiesten Kauppaopistossa… hain sinne ja olin ollut kurssilla ehkä viikon, kun tajusin, että tietokoneet ovat just mun juttu!”, Virta muistelee 90-luvun lopun tapahtumia.

Tästä eteenpäin Virran ura onkin edennyt melkein yhtä matkaa tietokoneiden kehityksen kanssa. Ensin tietojenkäsittelyn tradenomin tutkinto, noin vuosikymmentä myöhemmin ylempi ammattikorkeakoulututkinto – ja viimeisimpänä kyberturvallisuuden maisteriohjelma Jyväskylän yliopistossa. Tutkintojen välissä hän on aina tehnyt IT-alan töitä ja piipahtanut 5 vuotta Englannissakin.

”Itse en koe tehneeni mitään erityisen rohkeaa. On vaan ollut hirveä halu oppia kiinnostavia asioita ja niiden innoittamana olen asettanut itselleni etappeja.”

Virtaa ei suuremmin pelottanut edes silloin, kun hän oli tuore kyberturvallisuuden maisteri – mutta myös 55-vuotias nainen ja työtön. Vähän jännitti kuitenkin.

”Pääsin usein haastatteluihin, mutta sitten aina tuntui, että joku kolmekymppinen mies sai paikan. Kyllähän se vähän hirvitti, kun tuntui, että olen väärää sukupuolta ja liian vanha… mutta piti vain luottaa itseensä ja osaamiseensa.”

Ja reilun 9 kuukauden jälkeen luottamus palkittiin: Virta sai vakituisen työpaikan suurimman intohimonsa – eli tietoturvan – alalta.

”Nautin joka päivästä! Tuntuu, että koko elämä on ollut sellaista haaveiden perässä menemistä ja ne ovat toteutuneet yksi kerrallaan. Mutta on niiden eteen tehty töitäkin hitokseen, koska olen aina opiskellut töiden ohella. Lisäksi on toki ollut onnea ja sopivia sattumia matkassa.”

Pitääkö työelämässä olla rohkea?

Tutkija Anniina Virtasen mukaan se, mikä ulkopuoliselle näyttää rohkeudelta työelämässä, ei aina tunnu siltä itselle.

”Valinnat ja muutokset voivat itselle tuntua luontaisilta siirtymiltä tai sattumilta, mutta näyttävät ulkopuoliselle rohkealta toiminnalta.”

Virtasen mukaan rohkeutta voi tarvita työelämässä siihenkin, että vastustaa muutosta tai kieltäytyy jostain arvojensa vastaisesta.

Mutta onko rohkeus ylipäätään aina hyve? Tarvitseeko työelämässä olla rohkea?

”Tämä on hyvä näkökulma. Rohkeutta pidetään yleisesti arvostettavana ja myönteisenä ominaisuutena, mutta siinäkin on sävyeroja: onko kyse viisaasta rohkeudesta vai tyhmänrohkeudesta.”

Tutkija Virtanen muistuttaa myös, ettei rohkeus ole vain yksilön ominaisuus. Olosuhteet vaikuttavat paljon siihen, miten helppoa on olla rohkea.

”On paljon helpompaa tehdä rohkeita valintoja, jos on hyvässä asemassa ja turvaverkot taustalla.”

YTK:n Jäsenpulssiin vastanneistakin moni kertoi, ettei mielestään ole tehnyt mitään rohkeita valintoja työelämässä. Osa harmitteli tätä, mutta osa oli tähän varsin tyytyväinen: erityistä rohkeutta ei ole tarvittu, koska kaikki on hyvin.

Lue Iltalehden jutusta lisää jäsentemme kertomuksia rohkeista valinnoistaan työelämässä.