Työttömälle työnhakijalle asetettava omavastuuaika on pitenemässä viidestä päivästä seitsemään 1.1.2017 alkaen. Omavastuupäivien määrää koskevat uudistukset eivät kuitenkaan välttämättä ole tässä. Pääministeri Sipilän hallitus nimesi vuoden 2017 talousarvioneuvottelujen yhteydessä valtiosihteeri Martti Hetemäen vetämään työryhmää, jonka tehtävänä oli laatia esitys työllisyyden lisäämiseksi ja työttömyyden keston lyhentämiseksi. Työryhmä esitti muutoksia muun muassa omavastuuaikaan. Hallitus on nyt viemässä aktiivimalliksi nimettyä omavastuupäivien uudistusta eteenpäin työllisyystyöryhmän raportin pohjalta. Työryhmän ehdotuksen mukaan aktiivimalli tulisi voimaan 1.10.2017.

Aktiivimallissa työttömyyden alkuun sijoittuvia omavastuupäiviä vähennettäisiin takaisin seitsemästä viiteen päivään. Omavastuupäiviä asetettaisiin kuitenkin lisää työttömyyden jatkuessa. Jokaiselle kolmen kuukauden työttömyysjaksolle lisättäisiin kolme uutta omavastuupäivää, yksi jokaista kuukautta kohden. Nämä uudet omavastuupäivät voisi välttää olemalla aktiivinen. Aktiivisuuden voisi osoittaa työllä tai osallistumalla työllisyyttä edistäviin palveluihin. Työryhmän esittämässä mallissa työssäolovaatimuksen täyttämiseen riittäisi yksi työssäoloehdon täyttävä kalenteriviikko kolmen kuukauden tarkastelujaksolla. Käytännössä tämä tarkoittaa 18 tuntia työtä kalenteri-viikon aikana. Työryhmän mallissa on huomioitu sekin, että työ voi olla jakaantunut pidemmälle ajanjaksolle. Siksi myös yhteensä 18 tuntia työtä neljän kalenteriviikon aikana täyttäisi työssäolovaatimuksen. Omavastuupäivät voisi välttää myös osallistumalla työllistymistä edistävään palveluun vähintään viiden päivän ajan.  

Jo aikaisemmin budjettiriihessä on päätetty, että jatkossa työnhakijan työllistymissuunnitelma ja palvelutarve arvioidaan TE-toimistossa kolmen kuukauden välein. Työllisyystyöryhmän raportin mukaan Tanskassa tutkimukset ovat osoittaneet, että säännölliset lyhyetkin tapaamiset TE-toimistossa lisäävät merkittävästi työllistymistä. Suhteellisen pienilläkin panostuksilla voidaan vaikuttaa työllistymiseen. Esimerkiksi työnhakuvalmennuksen vaikutukset työnhakijan tilanteeseen voivat olla hyvinkin myönteiset jo lyhyellä aikavälillä, ja samaan aikaan valmennuksen järjestämisestä koituvat kustannukset valtiolle ovat matalat.

Mutta onko aktiivimallissa kyse ansioturvan leikkauksesta vai ei? Leikkausta ei ainakaan ”ole tavoiteltu”, rauhoitteli pääministeri Sipilä taannoin. Aktiivimallin puolustajien ydinajatushan on se, että työttömiä palkitaan aktiivisuudesta. Mallin vastustajat voisivat todeta, että heikennyksiltä ne tässä työllisyystilanteessa tuntuvat. Leikkuri se on ehdollinenkin leikkuri.

Hallituksen tuskankin voi toki ymmärtää. Parhaassa työiässä olevien työllisyysaste on jatkanut laskuaan ja työttömyysjaksot pitenevät. Tutkimustiedon mukaan työttömyyden pitkittyminen on tavallaan itseään vahvistama kierre. Mitä pidempään työttömyys jatkuu, sitä epätodennäköisempää on työllistyminen. OECD:n selvityksen mukaan muissa Pohjoismaissa työttömiin kohdistuvat vaatimukset ovat työnhaun ja työmarkkinoiden käytettävissä olon osalta Suomea tiukemmat. Raportissa hahmotellun mallin arvioidaan lisäävän työllisyyttä 5 000–12 000 hengellä. Suomessakin on periaatteessa ankarat sanktiot, jos kieltäytyy työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Aktiivitoimenpiteitä tai työtarjouksia ei ole kuitenkaan kohdistettu kattavasti kaikille työttömille.