Jos elämä olisi peliä, Fortuna, myyttinen onnen ja sattuman jumalatar, jakelisi ihmiskunnalle korttejaan sattumanvaraisesti side silmillään. Jos jaossa on onnea, kohdalle ei osu syöpää tai työttömyyttä. Joillekin tulee molemmat. Työttömyyttä ja sairastamista ei voi tietenkään yhteismitallisesti verrata, mutta yhteneväisyyksiä on, koska molempiin tiloihin vaikuttaa meistä riippumattomia asioita.

Sairastuminen on sattumaa, useimmiten myös työttömäksi joutuminen. Monesti sattuman lisäksi olosuhteet ratkaisevat, sairastuuko syöpään eli saiko geenilotossa mutaation vai ei taikka saako lähtöpassit työstä, koska kysyntä lakkasi yhtäkkiä. Työttömyys on onneksi osittain selvittävissä ihmisen omilla keinoilla, vaikka ei aina. Sairauden osuessa keinovalikoima on pienempi.

Suomen kielen rakenteella on myös ajateltua isompi osuutensa mielikuvien muodostamisessa. Sairastua -verbin merkityksen voi ajatella olevan sellaista, että ”tekemisen” kohteena on ikään kuin tekijä itse. Koska kielitaju on sisäänrakennettua, väärinkäsityksen vaaraa ei kuitenkaan ole, sillä kukapa nyt itse päättäisi tulevansa sairaaksi. Miellämme, että sairastuminen ei ole valinta.

Työttömyys -sanan kanssa on tavallaan helpompaa; ei ole olemassa - ainakaan vielä - ”työttömöityä” -verbiä kuvaamaan äkillistä ja ennakoimatonta tilan muutosta olemiseen ilman työtä. Työttömäksi ”tullaan” tai ”joudutaan” ja siihen tarvitaan ihmisen toimintaa, aktiviteettia. Se saanee meidät ajattelemaan, että työttömyys on eräänlainen valinta.

Mitä yhteiskunnassa tapahtuisi, jos työttömyydestä puhuttaisiin samaan tapaan kuten vaikka sairastumisesta? Ilmenisikö myötätuntoa, ymmärrystä, empatiaa? Miten meitä kohdeltaisiin, miten puhuttaisiin somessa ja julkisessa keskustelussa? Saisimme ehkä kuulla olevamme taistelijoita tai voittajia. Annettaisiin hyviä niksejä ja tsemppilauseita, joilla elämä voittaisi jälleen. Meitä ei ehkä nimitettäisi saamattomiksi laiskureiksi, jotka eivät vain viitsi työllistyä. Ei syyllistettäisi, koska huono kortti voi osua kenelle tahansa. Ongelmallista tällaisessa yhtäläisyysmerkin vetämisessä on se, että sairaus tai työttömyys ei ole taistelu tai peli. Silloin ei ole häviäjiä eikä voittajiakaan.

YTK:n ja DrAI:n keväällä tekemän tutkimuksen mukaan Twitter-keskusteluiden työttömyyspuheessa korostuivat toisaalta tunnelatautunut ilmapiiri ja toisaalta toiseuden korostaminen silloin, kun keskustelijalla ei mahdollisesti itsellään ollut kokemusta työttömyydestä. Henkilöt, joilla oli kokemusta työttömyydestä, suhtautuivat siihen sympaattisemmin ja ymmärtävämmin kuin ne, joilla ei ollut omakohtaista kokemusta työttömyydestä.

Näkemys työttömien jonkinlaisesta huonommuudesta työssä olijoihin verrattuna on kuitenkin jokaisen omaa kuvitelmaa, eikä siis välttämättä totta. Kaikkien työttömien ominaisuuksien niputtaminen samaan laatikkoon verkkokeskusteluissa tai missä tahansa puheessa on yhtä järkevää kuin väittää, että kaikki autot ovat samanlaisia.

Mitä emme tunne, sitä usein pelkäämme. Pelko aiheuttaa vastakkainasettelua, jonkin menettämisen pelkoa. Suomessa työttömyysturva on kollektiivisesti järjestetty, mikä tarkoittaa sitä, että ansioista menee osa sosiaalivakuutusmaksuihin, josta sitten järjestelmien kautta maksetaan päivärahaa työttömyyden perusteella. On eri asia ajatella, menetänkö työlläni ansaitsemaa rahaa omasta tahdostaan työhön haluttomalle, kuin miettiä, saako ansiostani joku uuden alun innostavalle uralle. Joku siis saattaa käyttää juuri minua hyväkseen tai sitten voin iloita, kun minullekin voi olla mahdollista alku uuteen ja olen itse osallistunut järjestelmän rahoittamiseen. Asenne riippuu valitusta näkökulmasta.

Huomattavaa arkisissa keskusteluissa on se, että meillä kaikilla on vastuu. Olemme vastuussa siitä, miten puhumme esimerkiksi työttömyydestä ja ihmisistä, joita se koskettaa. Vastuun mukana tulee aina mahdollisuus muutokseen. Emme olekaan vain uhreja, jotka pakotetaan ajattelemaan ja puhumaan jonkin epämääräisen ”yleisen mielipiteen” mukaisesti. Voimme puheen vallalla muokata kodin, somen ja omien verkostojemme keskustelukulttuuria. Mahdollisuus syntyy siitä, että kuvitteellisista Fortunan korteista huolimatta, jokaisen arvo tunnistetaan. Huonommallakin jaolla pärjää, kun käyttää valttejaan viisaasti.