Olemme viime vuosina pohtineet YTK:ssa työelämän käänteitä ja sitä, kuinka voimme auttaa jäseniämme onnistumaan niissä. Olemme todenneet, että käänteet eivät ole poikkeusoloja, vaan jatkuvasti käynnissä olevia muutosprosesseja, joissa on mukana sekä epävarmuutta että toivetta paremmasta.

Selvitystemme mukaan käänteet tapahtuvat syklisesti, toistuen kunkin ihmisen työuralla muutaman vuoden välein. Uskomme myös siihen, että käänteet tulevat lisääntymään työelämän muuttuessa. Sen vuoksi oman osaamisen kehittämiselle, uusien mahdollisuuksien löytymiselle ja oman polun määrittelylle on kasvava tarve meidän jokaisen työelämässä.

Olen ollut työurallani paljon tekemisissä muutoksen johtamisen kanssa. Muutos mahdollistaa organisaatioissa aktiivisen dialogin, kehittämismentaliteetin sekä inspiroitumisen erilaisista ja uusista asioista. Näitä teemoja ylläpitämällä ja ruokkimalla mikä tahansa organisaatio menestyy. Niin kuin on menestynyt YTK:kin.

Omassa työelämässäni on tapahtumassa hyvin selvä käänne. Olen päättänyt kääntää sivua ja siirtyä uusien työtehtävien pariin syksyn aikana. Viimeinen työpäiväni YTK:ssa on 31.10.2021.  YTK:n hallitus on käynnistänyt uuden toimitusjohtajan haun. Tehtävää voin lämpimästi suositella kaikille niille, joita kiinnostavat työelämä, ansioturva sekä todella innostavan organisaation johtaminen kannustavan ja näkemyksellisen hallituksen ohjauksessa.

Omat uudet työni tulevat kohdistumaan siihen, että saan jatkossa auttaa erilaisia organisaatioita onnistumaan ja käyttää sillä tavalla hyödyksi kertynyttä kokemustani. Tämä on jo jonkin aikaa mielessäni kytenyt haave. Olen äärimmäisen kiitollinen teille YTK:n henkilöstö ja jäsenet siitä, että olette opettaneet minulle YTK:n vihreän sydämen salaisuuden. Tässä joukossa on huikeasti osaamista, rutkasti tervettä järkeä ja uskomaton määrä omistautumista.

Kun puhutaan työelämästä tai sen käänteistä, on mielenkiintoista ajatella myös sitä, että muutokset eivät ole ollenkaan rationaalisia asioita. Tunne työpaikan vaihtamisessa on isoilla kirjaimilla nimenomaan TUNNE – alkuvaiheessa hyvinkin sumea. Samaan aikaan mielessä risteilee epävarmuutta, jännittyneisyyttä, innostumista, ahdistumista, malttamattomuutta, pelkoa ja menetyksen tuskaa. Eli melkoinen kimara laidasta laitaan.

Olisi upeaa, jos pystyisimme näkemään henkilökohtaisen muutostarpeen selkeänä ja kirkkaana ja toimimaan määrätietoisesti sen eteen. Mutta ei se niin mene – asiat vellovat, vievät kaistaa ja kirkastuvat vasta pikkuhiljaa. Ja sitten, kun päätöksiä on tehty ja uusia uria avattu, ne jälleen alkavat mutkistua ja kiertyä uusiksi tunnevyyhdeiksi.

Itse olen kokenut tämän työelämäni käänteen aikana yllättävän vaikeina esimerkiksi tällaiset kysymykset:

• Olen vasta rakentamassa itselleni uutta työroolia. Miten tällainen vaihe elämässä sanoitetaan?
• Olenko itsekäs, kun haluan vaihtaa erinomaisen upeasta ja palkitsevasta työpaikasta toiseen vain omien halujeni vuoksi?
• Avainhenkilön lähtö on aina muutostilanne organisaatiossa. Minkälaisen vastuun kannan itse valinnastani?

Näihin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia, vaan jokaisen on rakennettava oma työelämäpolkunsa. Ehkä se, mitä tässä tilanteessa haluan korostaa, on rehellisyys omalle itselle. Kun pystyy tunnistamaan tarpeen johonkin uuteen, siihen on hyvä tarttua tulevasta epätietoisuudesta huolimatta. Muuten tuo tunne myrkyttää pikkuhiljaa oman mielen ja sitten se vaikuttaa myös muihin. Toivottavasti organisaatioissa ei ole paljon niitä, jotka ovat jääneet liian pitkäksi ”sitkun”-vaiheeseen ja ankeuttavat siksi työyhteisöään.

Ei kun siis tuulta päin! Rohkeutta itsenäisiin ja vaikeiltakin tuntuviin valintoihin työelämän käänteissä juuri sinulle!