Julkisessa keskustelussa esiin nostettu yleinen ansioturva tarkoittaa järjestelmää, jossa jokainen palkkatyöntekijä olisi ansioturvan piirissä. Nykyjärjestelmäkin tämän jo mahdollistaa, mutta automaattista se ei ole, koska ansioturvan edellytyksenä on jäsenyys työttömyyskassassa sekä työssäoloehdon täyttäminen. Lisäksi on lukuisia esteitä ja myös työnteon juridiseen muotoon liittyviä rajoituksia.

Keskustelua yleisestä ansioturvasta on käyty jo yli 100 vuotta. Se on leimallisesti poliittista, koska pohjimmiltaan kyse on tulonjaosta eri ryhmien kesken. Nykyinen kassajärjestelmä on lisäksi luonut korkean ammatillisen järjestäytymisasteen, jolloin keskusteluun liittyy myös valtapoliittisia virtauksia. 

Ylätason rakenteiden mylläämiseen keskittyvä keskustelu unohtaa työttömyysturvan asiakkaan näkökulman. Järjestelmän kattavuuden tai toimeenpanon rakenteelliset yksityiskohdat ovat merkityksettömiä, jos asiakas kohtaa lannistavan byrokratian. Järjestelmää tulisi siksi kehittää kokonaisuutena asiakaskeskeisen palveluprosessin sanelemin suuntaviivoin. 

Suomalainen työttömyysturvajärjestelmä on muodostunut kolmijakoiseksi. Työssäoloehdon täyttänyt työttömyyskassan jäsen voi hakea kassastaan ansiopäivärahaa ja työttömyyskassaan kuulumaton työssäoloehdon täyttänyt peruspäivärahaa Kelasta. Jos ei ole täyttänyt työssäoloehtoa, voi hakea työmarkkinatukea Kelasta. 

Parhaan taloudellisen turvan tarjoaa ansiopäiväraha. Ollakseen oikeutettu ansiopäivärahaan, on oltava jäsen työttömyyskassassa. 

Järjestelmän oikeudenmukaisuudelle on haaste, että kassaan kuulumaton palkkatyöntekijä ei saa ansiopäivärahaa, vaikka myös hänen palkastaan maksetaan työttömyysvakuutusmaksu. Järjestelmään on rakennettu tasausmekanismeja ja sen juridiikkakin on testattu. Näistä huolimatta järjestelmään kohdistuu painetta kehittää sitä kohti yleistä ansioturvaa, jossa jokainen palkkatyöntekijä olisi ansioturvan piirissä.  

Me Yleinen työttömyyskassa YTK:ssa olemme sitä mieltä, että ansiosidonnainen työttömyysturva tulisi kuulua kaikille palkansaajille. Sen vuoksi olemme jo 30 vuoden ajan tarjonneet matalalla kynnyksellä mutkatonta ansioturvaa. Olemme siinä myös onnistuneet, ja pian jo puoli miljoonaa palkansaajaa on valinnut meidät turvakseen. 

Käytännössä esitykset ansioturvan kattavuuden laajentamisesta tarkoittavat myös toimeenpanon rakenteiden uudistamista.  Toimeenpanon järjestelmäkehitystä ei tulisi kuitenkaan käsitellä erillään ansioturvan palveluprosessista. Toisin sanoen työttömyysturvan kehittäminen ei johda työttömien työnhakijoiden kannalta parempaan lopputulokseen pelkästään muuttamalla toimeenpanon rakenteita.  

Palveluprosessin muotoilun pohjana tulisi olla kaksi keskeistä oivallusta. Ensimmäinen on se, että kukaan ei halua päätyä tilanteeseen, jossa hän ei saa tai voi työelämässä käyttää osaamistaan ja potentiaaliaan. Toinen on se, että työttömyysuhan alaisella, työttömällä ja lomautetulla on suuri henkilökohtainen merkitys sillä, miten hänen asioitaan hoidetaan.  

Siirryttäessä kohti yleistä ansioturvaa olisi kannattavinta hyödyntää olemassa olevaa kassajärjestelmää. Siellä ansioturvaa tehdään ja siellä on osaaminen sekä työkalut ansioturvan hoitamiseen. Toimivan rakenteen pois huuhteleminen on haaskausta.

Tällä hetkellä kassakenttä tiivistyy omalla painollaan kovaa vauhtia, eikä ole ollenkaan mahdotonta, että uudistuksen aikajänteellä kassojen lukumäärä putoaa selvästi alle kymmenen, mikä on eduksi hallinnollisen tehokkuuden näkökulmasta.

On lisäksi muistettava, että ansioturvan toimeenpano ei ole pelkästään maksamista. Se on myös massiivinen asiakaspalveluoperaatio, jossa on oltava korkea valmius henkilökohtaiselle neuvonnalle.

Paras turva olisi maksatuksen osalta yksinkertainen ja mahdollisimman pitkälle automatisoitu ansiosidonnainen työttömyysturva. Tämä vaatii vielä tulorekisterin ja työttömyysturvalain kehittämistä. Käytännössä työssäoloehdon euroistaminen sekä automaattinen päätöksenanto pitäisi lainsäädäntöhankkeina viedä nopeasti maaliin.

YTK:ssa kaiken päällä on kattava palvelu, jossa asiakkaan tarpeet ovat keskiössä. Tämä tarkoittaa nopeaa, saavutettavaa, huolet huomioivaa ja asiantuntevaa henkilökohtaista palvelua kaikissa keskeisissä asiakaspalvelun kanavissa. Yleisen ansioturvan keskeisin periaate pitäisi olla se, että työttömän työnhakijan näkökulmasta työttömyysturva ei koskaan saisi olla työllistymisen esteenä. Samalla kaiken asioinnin tulisi olla työllistymistä tukevaa. 

Teknologinen kehitys sekä ympäristöongelmiin vastaaminen ovat jo muuttaneet toimialojen rakenteita. Muutoksen vauhti on kiihtyvää. Nämä mullistukset heijastuvat työmarkkinoille siten, että erityisesti työn kysyntään tulee suuria muutoksia, joita en vaikea ennakoida. Niihin vastaaminen on myös hidasta, koska työmarkkinoilla tarjottu osaaminen on tyypillisesti pitkäjänteisen koulutuksen tai työkokemuksen tuottamaa. 

Uudessa tilanteessa epävarmuus kasvaa. Emme tiedä, miten työtä ja toimeentuloa tulevaisuudessa luodaan ja miten ne jaetaan. Kun sosiaaliturvauudistusta nyt parlamentaarisesti rakennetaan, ei hedelmällisin lähtökohta ole nykyjärjestelmän viilaaminen; silloin ratkaistaan vain eilisen ongelmia. Katseen tulisi olla tiukasti tulevaisuudessa. Nyt on aika ratkaista huomisen haasteita.