Työelämä on muuttunut. Työtä tehdään usein jossain muualla kuin työnantajan tiloissa. Kun työ ei ole sidoksissa tiettyyn paikkaan tai työaikaan, voidaan työtä tehdä välillä myös työpaikan ja perinteisen työajan ulkopuolella. Esimerkiksi luovilla aloilla työaikaa ei välttämättä tarvitse valvoa työn tekemisen aikana lainkaan. Palkkaus perustuu työsuoritukseen eikä työsuoritteeseen käytettävään työaikaan.

On yhä vaikeampaa vetää rajaa työajan ja vapaa-ajan välille. Mutta tarvitseeko sellaista rajaa edes vetää? Osan työstä kuuluukin olla työajatonta. Kaikki eivät pärjää 24/7-maailmassa tekemällä töitä vain yhdeksästä viiteen. Joskus työtä kannattaa tehdä silloin, kun sitä on tarjolla. Työaika sovitetaan tuotannon tai asiakkaan tarpeiden mukaan. Vapaata voi pitää sitten, kun kysyntää ei ole. Varsinkin nuoremmalle polvelle viikonpäivät ja vuorokauden tunnit ovat kaikki samanarvoisia. Ajattelutyötä ei voi sovittaa ahtaisiin arkipäiväraameihin. Se sujuu varsin hyvin sunnuntainakin.

Miksi silti puhumme koko ajan työajasta? Työaikalainsäädännön tarkoitus on suojata työntekijää. Todellisuudessa sen suojaan pääsevät vain perinteisissä työtehtävissä työskentelevät työntekijät. Tutkitusti lainsuojattomia ovat esimerkiksi esimies- ja asiantuntijatehtävissä toimivat henkilöt, joilla työ ja vapaa-aika sekoittuvat iloisesti keskenään. Työtehtävät vaativat heiltä joustavuutta. Osa heistä joustaa tekemällä palkattomia ”harmaita” ylitöitä vapaa-ajalla.

Monet ovat kovin huolissaan työajan läikkymisestä vapaa-ajalle. Tärkeää onkin muistaa se, että myös työntekijän on saatava hyöty irti joustoista. Omien asioiden hoitaminen saa sekin läikkyä joskus työajalle. Työn tuottavuudesta ei tarvitse turhaan huolehtia, jos palkitseminen perustuu työsuoritukseen eikä siihen käytettävään aikaan.

Nykyistä työttömyysturvaakaan ei ole suunniteltu tämän päivän työelämää varten. Monelle tulee yllätyksenä se, että työajan valvonnan vaatimus sulkee osan suomalaisista palkansaajista kokonaan ansioturvan ulkopuolelle. Ansiopäivärahaa ei voida maksaa henkilölle, jonka työaikaa ei valvota perinteisin menetelmin. Työ ei myöskään kerää ansiopäivärahan maksamisen edellytyksenä olevaa työssäoloehtoa, joten työntekijällä ei välttämättä ole oikeutta ansiopäivärahaan työsuhteen päättymisen jälkeen. Työajan valvonnan vaatimus työttömyysturvan edellytyksenä on vanhanaikainen ja siitä tulisi luopua välittömästi.

Työelämän tuottavuutta ei saada nousuun menneen maailman mittareilla. Työtuntien laskemisen sijaan on katsottava työn tulosta. Eivätkö kuitenkin työn lopputulos ja laatu ole tärkeämpiä kuin työn tekemiseen käytetty aika? Uuden ajan työntekijä on ennen kaikkea individualisti, joka korostaa oma autonomiaansa ja vastuutaan työn tuloksista. Vapauden johdosta palkkaa voidaan maksaa vain tuottavasta työstä, ei työssäolotunneista.

Lue lisää YTK:n kehittämisideoista blogistamme.

Blogissa esitettävät kirjoitukset sekä kommentit ovat näkemyksiä ja ajatuksia työttömyysturvaan liittyvistä asioista. Niitä ei ole tarkoitettu työttömyyspäiväraha-asiaa koskevaksi neuvonnaksi ja ne myös vanhenevat. Ajankohtaista tietoa työttömyysturvasta löydät nettisivuiltamme kohdasta ”ansioturvan ABC”. Myös asiakaspalvelumme auttaa sinua, kun tarvitset neuvontaa.