Työnhaun vaativuutta ei kannata vähätellä
Työttömyys on useimpien kohdalla ohimenevää, ja myös rekrytoijien asenteet sitä kohtaan ovat ymmärtäväisiä. Toisaalta työnhaku on iso haaste, johon ei voi kätevästi pyytää apua omalta tiimiltä.
Kysyimme toukokuun alussa rekrytoinnin ammattilaisilta, millaisia ajatuksia hakijan työttömyys herättää. Hieman yli sadan vastaajan mukaan työttömyys ei juuri vaikuta haluun palkata työnhakijaa. Työttömyys nähdään ymmärrettävänä, ja koronan aikakausi on vain lisännyt asian arkipäiväisyyttä. Työttömyyteen johtaneet syyt toki kiinnostavat ja mietityttävätkin joitakuita rekrytoinnin ammattilaisia, mutta eivät läheskään kaikkia.
Vapun tiimoilla tehty kyselymme on ajankohtainen vielä ennätyshelteiden ja heinäkuun ukkosten keskelläkin. Työttömyys ja sen herättämät mielenliikkeet aina epätoivosta vapaudentunteeseen eivät nimittäin vanhene.
Tuoreen Jäsenpulssi-kyselymme mukaan negatiiviset tunteet leimaavat kokemusta työttömyydestä, vaikka toiveikkuuttakin mahtuu mukaan. Myös mediassa ääneen pääsevät työttömät työnhakijat kertovat kymmenien ilman vastakaikua lähetettyjen työhakemusten aiheuttamasta lamaannuksesta ja tyhjyyden tunteesta.
Edessä ristiriitainen maisema
Kelpaanko minä? Siinä on ihmisen elämänpolun kysymyksistä suurimpia, oli kyse sitten asemasta kaveriporukassa, parisuhteen löytämisestä tai ansiotyöstä. Työttömille maisema on vastauksen suhteen usein aika ristiriitainen.
Työttömyys on suurimmalle osalle ansiopäivärahan saajista ohimenevä vaihe. YTK:lla päivärahajakson keskimääräinen kesto on noin 115 päivää, ja myös rekrytoijat siis suhtautuvat työttömyyteen pääosin ymmärtävästi, jopa kannustavasti. Työttömyys ei ole tuomio, vaan elämänvaihe muiden joukossa.
Toisaalta työhakemuksien tehtaileminen on monelle melko yksinäistä puuhaa: vaativaa hommaa, johon ei voi pyytää työkaveria avuksi. Monilla työttömillä on toimivia henkilökohtaisia verkostoja ja perheen tuki, mutta kaikilla näitä ei ole. Eikä näiden epävirallisten tukiverkkojen käyttö ole yhtä arkipäiväistä rutiinia kuin työkaveriin tukeutuminen. Epidemia on eristänyt monia työttömiä entisestään, ja yksin pärjäämisen eetos on suomalaisessa yhteiskunnassa muutenkin vahva.
Työttömyys nähdään kulttuurissamme sekä massailmiönä että yksilölajina. Ilmapiiri on ristiriitainen: uutta työtä etsivä voi kokea olevansa osa massaa, mutta silti kovin yksin haasteensa kanssa. Jos vastakaikua ei monenkaan hakukierroksen jälkeen synny, voi loistavallekin hakijalle kehittyä kelvoton olo. Ei ihme, että ahdistus, riittämättömyys ja häpeä keikkuvat työttömyyden herättämien tunteiden kärjessä.
Hakuvaiheen opit kannattaa muistaa
”Ei oikeastaan mitään. Elämäntilanteet vaihtelevat ja työhaluja löytyy työttömiltä ja työllisiltä yhtä lailla. Henkilön oma asenne ratkaisee”, kertoi eräs ammattirekrytoija kyselyssämme työttömyyden painoarvosta. Tämän pitäisi piristyvän taloustilanteen ohella antaa toivoa työttömälle. Panostasi tarvitaan jossain, eikä työttömyysjakso ole mikään ongelma, kunhan palaset loksahtavat universumin kellokoneistossa kohdalleen.
Työnhaun vaativuutta ei kannata silti vähätellä. Se ei välttämättä vie aivan kahdeksaa tuntia päivässä, mutta vaatii usein kovempaa henkistä kanttia kuin turvallinen palkkatyö.
Moni haluaa työllistymisen jälkeen jättää työttömyyden mahdollisimman kauas peruutuspeiliin, mutta ajanjaksoon voisi suhtautua myös toisin. Sinnikäs ja neuvokas työnhakija, joka raivaa itselleen uuden tien – mikä kokemus voisi olla tätä arvokkaampaa?
Lauri Hannus, viestintäpäällikkö
YTK:n viestintäpäällikkö Lauri Hannus etsii yhteiskunnallisesti kiinnostavia näkökulmia ansioturvaan ja työllisyyteen. Uteliaisuus ja avoimuus ovat Hannukselle keskeisiä voimavaroja. Tuntuma työelämän muutokseen on journalistitaustaiselle viestinnän ammattilaiselle omakohtainen.
Käsittelemme tässä blogissa työttömyysturvan ja työelämän ilmiöitä. Kirjoituksilla osallistumme yhteiskunnalliseen keskusteluun ja pohdimme ajankohtaisia tapahtumia. Blogi ei ole neuvontaa. Neuvontaa työttömyysturva-asioissa saat asiakaspalvelustamme sekä ohjeet ja tuki -osiosta.
