Viime syksynä Suomen Mielenterveysseuran Jutta Kajander kirjoitti blogiimme kirjoituksen, jossa kannustettiin myönteiseen ajatteluun työttömyyden hetkellä. Jutta neuvoi vahvistamaan vahvuuksiaan sekä olemaan itselleen lempeä. Työttömänä ikävät ajatukset voivat selättää meistä vahvimmankin. Jutta muistuttaa, että on hankala elää mielekästä elämää, jos ruoskii itseään kaiken aikaa ajattelemalla: olenpa huono ja miksen pärjää paremmin.Vastaavaa ajatusta herättelimme aiemmin edeltävänä keväänä, kun totesimme, että työttömyyteen ja työttömiin liitetään usein kielteisiä mielikuvia kuten epäonnistumista, haluttomuutta ja vastuunpakoilua. Seurauksena voi olla kaikenpuolista ärtymystä, vihaa, sääliä ja itseään toteuttavia ennusteita.Työelämän muuttuessa nämä vanhentuneet asenteet muita ja itseään kohtaan eivät luonnollisestikaan ole kantavia rakennusaineita. Kukaan ei halua, että työttömyydestä tulee ”lamaannuttava ja pitkittyvä kokemus”.Viime toukokuussa kysyimme jäseniltämme heidän näkemyksiään ja uskomuksiaan työelämän kehitykseen liittyen. Odotettu tulos oli se, että työttömät olivat tyytymättömämpiä nykytilanteeseensa kuin työlliset. Tuloksissa silmiinpistävää oli sen sijaan se, että työttömät uskovat muita vähemmän myönteiseen kehitykseen, kun vakituisessa työsuhteessa olevat suhtautuvat tulevaisuuteensa luottavammin. Toisin sanoen työttömät uskovat vähemmän työllistymiseensä kuin työelämässä olevat uskovat jäävänsä työttömiksi.Tämä antaa tilastollista viitettä siihen suuntaan, että työttömän silmälaseilla maailma näyttää valjummalta. Samalla se on hyvä muistutus siitä, että työnteolla on toimeentulon ja veroeurojen lisäksi myös muuta myönteistä vaikutusta ihmisten kokemusmaailmaan. Tästä näkökulmasta työllistymisen tukeminen tulee entistä tärkeämmäksi.