Aiemmin yrittäjän perheenjäsenet määriteltiin työttömyysturvassa yrittäjiksi eri tavoin kuin esimerkiksi yrittäjien eläkelaeissa. Harvoin henkilöt myöskään itse mielsivät olevansa yrittäjiä, kun heidät oli työttömyysturvassa määritelty yrittäjiksi pelkästään sukulaissuhteen ja asumisjärjestelyn perusteella. Tämä johti tilanteisiin, joissa yrittäjän perheenjäsenet olivat väärinvakuutettuja. Tämä puolestaan tarkoitti sitä, että turvaa työttömyyden varalle ei ollut, vaikka moni luuli asioiden olevan kunnossa. Työttömyysetuuksia oli saatettu myös jo maksaa, jolloin seurauksena oli jopa useiden kymmenien tuhansien eurojen takaisinperintöjä.

Syy siihen, että laki oli huono, johtui ajattelutavasta, jonka piirteenä oli näkemys siitä, että yrittäjän perheenjäsen on asemassa, jossa hän pystyi ilman omistusta tai määräysvaltaa päättämään omasta työllisyydestään. Pohjalla oli siis epäily, että yrittäjän perheenjäsen voisi väärinkäyttää etuusjärjestelmää ja kompensoida yrittämisen riskiä työttömyysturvalla.

Nyt tästä ideologisesta painolastista ollaan onneksi pääsemässä eroon ja laki alkaa pääpiirteissään kohdella kansalaisia yhdenvertaisesti tässä asiassa. Jatkossakin yrityksessä työskentelevä perheenjäsen voi olla yrittäjä ilman omistusta tai määräysvaltaa, mutta vain tilanteissa, joissa määritelmä perustuu yrittäjien eläkelakien pykäliin. Samalla pienikin omistus voi johtaa yrittäjästatukseen myös työttömyysturvalain pykälien mukaan, kun raja-arvoja tarkasteltaessa huomioidaan jatkossakin perheenjäsenten yhteenlaskettu omistus.

Uutta lakia sovelletaan työskentelyyn, joka tapahtuu lain voimaantulon jälkeen eli 1.7. alkaen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yrityksessä työskentelevien ei omistavien perheenjäsenten kannattaa nyt liittyä palkansaajien työttömyyskassaan, kuten Yleinen työttömyyskassa YTK:hon. Jos henkilö on jo ollut jäsen yrittäjien työttömyyskassassa, kannattaa jäsenyys siirtää palkansaajien työttömyyskassaan viipymättä.

Yksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan keskeinen ehto on työssäoloehto. Jotta voi olla oikeus työttömyyspäivärahaan, pitää olla vähintään tietty määrä työtä ennen työttömyyttä. Pääsäännön mukaan tämä on 26 kalenteriviikkoa työtä. Yrittäjien ei omistavien perheenjäsenien osalta tähän on tehty poikkeus. Vaikka nämä henkilöt eivät jatkossa ole yrittäjiä, edellytetään heiltä kuitenkin 52 kalenteriviikon työskentelyä ennen työttömyyttä. Tämän työssäoloehdon tulee kertyä palkansaajien työttömyyskassan jäsenenä ja aikana, jolloin henkilöllä ei ole ollut omistusta tai määräysvaltaa yrityksessä. Lakimuutoksen myötä ensimmäisiä päivärahoja päästään käytännössä maksamaan vasta vuoden kuluttua. Poikkeuksena on tilanteet, jossa henkilö on kerännyt työssäoloehdon aiemmin yrittäjäkassan jäsenenä ja oikeus on siirretty palkansaajakassaan.

Kaiken kaikkiaan muutos on hyvä ja odotettu. Se poistaa yhden työttömyysturvalain räikeimmistä epäoikeudenmukaisuuksista ja mahdollistaa turvan yhdenvertaisen käytön. Lisätietoja kannattaa kysellä työttömyyskassoista. Esimerkiksi YTK:n verkkopalvelussa on paljon tietoa asiasta ja asiakaspalvelu auttaa mielellään.